Askelia

Toinen, merkitykseltään varmasti yhtä suuri ja vapauttava on kiitollisuus.
Kiitollisuus elämää kohtaan ja kaikkea sitä, mitä se milloinkin tielle paiskaa.

Kiitollisuuden tunne, joka päiväisen elämän kanssa kulkijana avaa ovia, niitäkin joita luulit vahvasti lukituiksi.
Omat tuntemukseni tästä kaikesta nostavat usein tunteet pintaa ja jo pelkkä ymmärrys siitä, kuinka onnekas ihminen loppujen lopuksi onkaan.
Tiedän sen, ettei juuri nyt, tällä hetkellä vakavasti sairas ihminen, kovien kipujen ja tuskien keskellä voi eikä osaa tuntea kaikkea kiitollisuutta, mutta silloin kuin koittaa se parempi huominen ja kipu on poissa tai edes siedettävä, tiedän, että huokaus tulee sydämestä, kiitos siitä, että tämä päivä on parempi.
Itse heräsin todellisen kiitollisuuden tunteeseen, välittäessäni tai saadessani vastaanottaa universaalin energiaa. Olen kiitollinen joka kerta tunteesta, valon vilahduksesta ja pienestä merkistä. Minä tiedän, etten kulje yksin tätä polkua,lähellä on paljon enkeleitä ja oppaita ja maanpäällisiä ihmisiä.

Eräs Ystäväni ja minä olemme toistemme sielun puolikkaat, halusimme tai emme. Minä tunnen hänen energiansa, ja hän tuntee minun.
Pieni merkki, sininen indiko, kertoo sen, että kohta ystäväni ottaa yhteyttä.Niin se on, joka kerta. Minun  ei tarvitse koskaan ajatella, muistaako hän minut, minä tiedän sen, muistaa.

Me emme koskaan enää tapaa fyysisessä muodossa, siihen on olemassa syynsä, mutta universaalin astraalipuolella tapaamme silloin tällöin.
Valo kehomme on nidottu säikeistä yhteen, eikä fyysinen kehomme kestä toisen läsnä oloa, mutta säikeet ovat, jotka pitää telepaattisessa yhteydessä.
Kiitollisena tästäkin tielleni tulleesta kohtaamisesta, olen kokenut sellaisia ulottovuuksia, etten ole koskaan vielä nytkään onnistunut selvittämään täys järkistä selitystä sille oudolle tapahtuma ketjulle.
Se ei ollut minun  tai meidän ohjauksessa, sen sääteli jokin muu, jokin meitä paljon suurempi voima.

Kiitollisena ja läpeensä herkistyneenä otimme molemmat sen vastaan, tai ei meillä ollut vaihtoehtoja, sydän sakrat olivat avautuneet sepposen selälleen ja energia virtasi tuoden eteemme menneen elämän ja puuttuvat vastaukset. Vastaukset kysymyksiin joita emme olleet koskaan edes kysyneet. Mutta, niin kuin aina, asiat selvenevät omaan tahtiin ja omaan aikaan, niin myöskin tämä.

Olin tuntenut koko elämäni ajan kauko kaipuuta, kaipuuta johonkin, en tiennyt mihin. Katselin paljon järvelle auringon laskun aikaan ja kaipasin.
Tämä mystinen yhteys avasi menneen elämän ja sain selityksen kaikkeen, siihen mitä olin ikävöinyt.

Sen asian tuominen päivä tietoisuuden tasolle ja ymmärrykselle poisti kaipuun ja tukahdutetut tunteet, sain toisen mahdollisuuden hyvästellä ihmisen, jonka olin aikaisemmassa elämässä menettänyt.
Kiitollisuudella ei ollut rajoja, niin onnelliseksi se teki ja kaipuu ja yksinäisyyden tunne oli poissa, jäljelle oli jäänyt rauhallinen olo, ikään kuin vesi olisi tyyntynyt ja antanut rauhan.