Anna anteeksi, edes kokeeksi

Uuden blogin aloittaminen, uudelta pohjalta tuntui hyvältä. Se on kuin lupaus, joka tulee täyttää.

Näiden tähtien alla- blogi ei todellakaan keskity siihen, mitä minä teen päivittäin, se tuskin ketään edes oikeasti kiinnostaa.

Tänne, tähtien alle kirjoitan vain omista ja toisten ihmisten kehityksestä, matkalla omaan itseensä.
Jos yksinkin ihminen joka lukee tätä, saa jonkinlaisen oivalluksen, kirjoitus on tehnyt silloin tehtävänsä, eikä se ole ollut turhaa.

Oman käsitykseni, ymmärrykseni ja oivallusten sekavassa hässäkässä, etsien omaa varsinaista tehtävääni tällä kierrolla tulen perehtymään siihen täysin rinnoin niillä keinoin, mitä minulle on suotu ja siinä määrin kuin se on mahdollista saada selko kieliseksi.

Annan omia kirja vinkkejäni, mistä olen erityisesti saanut omia oivalluksia ja näkyjä, sekä selvä kuvallisia viestejä.

Energiahoidot ovat olleet tähän asti elämäni suurimpia ihmeitä, kunnes maailmaani ja varsinkin kolmatta silmääni on availtu lisää, jolloin tajuntaani ovat avartaneet mm. Yksisarviset ja eläin maailma.

Lieneekö avautumiseen syynä kasvisruoka valioon siirtyminen ja "tukkivien" ruokien välttäminen, että tämänlaiset kanavat ovat päässeet hiljalleen avautumaan ja puhdistumaan. Olemmehan kaikki menossa kohti Ylösnousemuksen portaita, jokainen omaan, tarkoin harkittuun tahtiin.

Minun tieni alkoi yksinkertaisesta asiasta, anna anteeksi. Anna anteeksi itsellesi, anna anteeksi tilanteille joissa olit ja teit päätökset, anna anteeksi omat valintasi, joita ajattelet "virheillisiksi tai vääriksi".

Anna anteeksi se, ettet olekaan täydellinen, itsesi mielestä.

Tehtävä ei ollut helppo. Eräiden valintojen hyväksyminen anteeksi annon tasolla vei monia päiviä ja jopa  useita viikkoja, ennekuin olin valmis kohtamaan totuuden.
Erään vuosia sitten tehneeni valinnan edessä itkin useasti ennenkuin pystyin todentamaan sen osana omaa tietäni, omasta mielestäni täysin väärää valintaan.
Itkin, niin paljon asia sattui. Se hetki oli kuitenkin vapauttava, kun se vihdoin koitti ja seisoin paljaana itseni edessä. Kyyneleiden valuessa annoin anteeksi ja se tuntui koko kropassa.
Sydämestä nousi ylös painava möykky, se nousi kipeää tekevästi ja itkin yhä enemmän. Tiesin, että vapaus oli tästä kaikesta "palkinto".

Koska universaali antaa itsestään merkkejä ihmisen ollessa tuskansa keskellä epätoivoinen, sain minäkin merkkini.
Suuren, kauniin, pehmeän, valkoisen höyhenen.
 Rakkauden höyhen, olen sittenkin rakastettu, ihan tälläisenä, epätäydellisenä sieluna.
Universaalin rakkauden voima on uskomaton. Voima, lohduttaja ja suuri auttaja, hädän keskellä.

Anna anteeksi, edes kokeeksi, my love. <3 <3 <3