Askelia

Toinen, merkitykseltään varmasti yhtä suuri ja vapauttava on kiitollisuus.
Kiitollisuus elämää kohtaan ja kaikkea sitä, mitä se milloinkin tielle paiskaa.

Kiitollisuuden tunne, joka päiväisen elämän kanssa kulkijana avaa ovia, niitäkin joita luulit vahvasti lukituiksi.
Omat tuntemukseni tästä kaikesta nostavat usein tunteet pintaa ja jo pelkkä ymmärrys siitä, kuinka onnekas ihminen loppujen lopuksi onkaan.
Tiedän sen, ettei juuri nyt, tällä hetkellä vakavasti sairas ihminen, kovien kipujen ja tuskien keskellä voi eikä osaa tuntea kaikkea kiitollisuutta, mutta silloin kuin koittaa se parempi huominen ja kipu on poissa tai edes siedettävä, tiedän, että huokaus tulee sydämestä, kiitos siitä, että tämä päivä on parempi.
Itse heräsin todellisen kiitollisuuden tunteeseen, välittäessäni tai saadessani vastaanottaa universaalin energiaa. Olen kiitollinen joka kerta tunteesta, valon vilahduksesta ja pienestä merkistä. Minä tiedän, etten kulje yksin tätä polkua,lähellä on paljon enkeleitä ja oppaita ja maanpäällisiä ihmisiä.

Eräs Ystäväni ja minä olemme toistemme sielun puolikkaat, halusimme tai emme. Minä tunnen hänen energiansa, ja hän tuntee minun.
Pieni merkki, sininen indiko, kertoo sen, että kohta ystäväni ottaa yhteyttä.Niin se on, joka kerta. Minun  ei tarvitse koskaan ajatella, muistaako hän minut, minä tiedän sen, muistaa.

Me emme koskaan enää tapaa fyysisessä muodossa, siihen on olemassa syynsä, mutta universaalin astraalipuolella tapaamme silloin tällöin.
Valo kehomme on nidottu säikeistä yhteen, eikä fyysinen kehomme kestä toisen läsnä oloa, mutta säikeet ovat, jotka pitää telepaattisessa yhteydessä.
Kiitollisena tästäkin tielleni tulleesta kohtaamisesta, olen kokenut sellaisia ulottovuuksia, etten ole koskaan vielä nytkään onnistunut selvittämään täys järkistä selitystä sille oudolle tapahtuma ketjulle.
Se ei ollut minun  tai meidän ohjauksessa, sen sääteli jokin muu, jokin meitä paljon suurempi voima.

Kiitollisena ja läpeensä herkistyneenä otimme molemmat sen vastaan, tai ei meillä ollut vaihtoehtoja, sydän sakrat olivat avautuneet sepposen selälleen ja energia virtasi tuoden eteemme menneen elämän ja puuttuvat vastaukset. Vastaukset kysymyksiin joita emme olleet koskaan edes kysyneet. Mutta, niin kuin aina, asiat selvenevät omaan tahtiin ja omaan aikaan, niin myöskin tämä.

Olin tuntenut koko elämäni ajan kauko kaipuuta, kaipuuta johonkin, en tiennyt mihin. Katselin paljon järvelle auringon laskun aikaan ja kaipasin.
Tämä mystinen yhteys avasi menneen elämän ja sain selityksen kaikkeen, siihen mitä olin ikävöinyt.

Sen asian tuominen päivä tietoisuuden tasolle ja ymmärrykselle poisti kaipuun ja tukahdutetut tunteet, sain toisen mahdollisuuden hyvästellä ihmisen, jonka olin aikaisemmassa elämässä menettänyt.
Kiitollisuudella ei ollut rajoja, niin onnelliseksi se teki ja kaipuu ja yksinäisyyden tunne oli poissa, jäljelle oli jäänyt rauhallinen olo, ikään kuin vesi olisi tyyntynyt ja antanut rauhan.

Anna anteeksi, edes kokeeksi

Uuden blogin aloittaminen, uudelta pohjalta tuntui hyvältä. Se on kuin lupaus, joka tulee täyttää.

Näiden tähtien alla- blogi ei todellakaan keskity siihen, mitä minä teen päivittäin, se tuskin ketään edes oikeasti kiinnostaa.

Tänne, tähtien alle kirjoitan vain omista ja toisten ihmisten kehityksestä, matkalla omaan itseensä.
Jos yksinkin ihminen joka lukee tätä, saa jonkinlaisen oivalluksen, kirjoitus on tehnyt silloin tehtävänsä, eikä se ole ollut turhaa.

Oman käsitykseni, ymmärrykseni ja oivallusten sekavassa hässäkässä, etsien omaa varsinaista tehtävääni tällä kierrolla tulen perehtymään siihen täysin rinnoin niillä keinoin, mitä minulle on suotu ja siinä määrin kuin se on mahdollista saada selko kieliseksi.

Annan omia kirja vinkkejäni, mistä olen erityisesti saanut omia oivalluksia ja näkyjä, sekä selvä kuvallisia viestejä.

Energiahoidot ovat olleet tähän asti elämäni suurimpia ihmeitä, kunnes maailmaani ja varsinkin kolmatta silmääni on availtu lisää, jolloin tajuntaani ovat avartaneet mm. Yksisarviset ja eläin maailma.

Lieneekö avautumiseen syynä kasvisruoka valioon siirtyminen ja "tukkivien" ruokien välttäminen, että tämänlaiset kanavat ovat päässeet hiljalleen avautumaan ja puhdistumaan. Olemmehan kaikki menossa kohti Ylösnousemuksen portaita, jokainen omaan, tarkoin harkittuun tahtiin.

Minun tieni alkoi yksinkertaisesta asiasta, anna anteeksi. Anna anteeksi itsellesi, anna anteeksi tilanteille joissa olit ja teit päätökset, anna anteeksi omat valintasi, joita ajattelet "virheillisiksi tai vääriksi".

Anna anteeksi se, ettet olekaan täydellinen, itsesi mielestä.

Tehtävä ei ollut helppo. Eräiden valintojen hyväksyminen anteeksi annon tasolla vei monia päiviä ja jopa  useita viikkoja, ennekuin olin valmis kohtamaan totuuden.
Erään vuosia sitten tehneeni valinnan edessä itkin useasti ennenkuin pystyin todentamaan sen osana omaa tietäni, omasta mielestäni täysin väärää valintaan.
Itkin, niin paljon asia sattui. Se hetki oli kuitenkin vapauttava, kun se vihdoin koitti ja seisoin paljaana itseni edessä. Kyyneleiden valuessa annoin anteeksi ja se tuntui koko kropassa.
Sydämestä nousi ylös painava möykky, se nousi kipeää tekevästi ja itkin yhä enemmän. Tiesin, että vapaus oli tästä kaikesta "palkinto".

Koska universaali antaa itsestään merkkejä ihmisen ollessa tuskansa keskellä epätoivoinen, sain minäkin merkkini.
Suuren, kauniin, pehmeän, valkoisen höyhenen.
 Rakkauden höyhen, olen sittenkin rakastettu, ihan tälläisenä, epätäydellisenä sieluna.
Universaalin rakkauden voima on uskomaton. Voima, lohduttaja ja suuri auttaja, hädän keskellä.

Anna anteeksi, edes kokeeksi, my love. <3 <3 <3